torstai 26. heinäkuuta 2012

Fillarin sarvissa mietittyä: Lapin marjabisnes ja yritysvastuu


Kesäviikonloppuun kuuluu Hesarin haku heittolaatikosta. Jos ei sada. Mikä ihmeen heittolaatikko, saattaa joku kysyä mielessään. No, syrjäkylillä asuville lehteä ei kanneta viikonloppuna postilaatikkoon, vaan postiautot heittelevät lehdet tien poskessa oleviin laatikoihin. Kukin noutaa sieltä lehtensä, jos mielii sen päivän päälle lukea. 

Lehtireissulla olen huomannut, miten kansainväliseksi Lappi on taas äkisti muuttunut. Meijänkin kylän raitilla Sodankylän Raudanjoella oli jälleen fillaristia iloisesti tervehtimässä iso joukko thaimaalaisia marjanpoimijoita.

Toivotaan, että kansainvälinen ”tuulahdus” ei tänä kesänä synnytä lappilaista marjasotaa.  Jos marjaa ylipäätään tulee, poimittavaa riittää meille ja muille. Iso osa luonnon superfoodistahan jää metsiin mädäntymään - vaikka satoa poimittaisiin ulkomaisinkin käsin.

Vähän kyllä ihmetytti, miksi thaimaalaiset oli rahdattu hyttysten ruuaksi jo viikkoja ennen marjastuskauden alkua. Hyvä jos ylipäätään pääsevät hillatienesteihin kiinni. Luontoäiti voi tuottaa ikävän pettymyksen, sillä pakkanen pani kesäkuun lopulla Lapin suot. Meni siinä ohessa Raudanjoen alkuperäisasukeilta kesäkukkiakin. Onneksi kesäkurpitsani mökkeilivät vielä lasikossa.

Hesari tarakalla polkien oli aikaa jälleen kerran miettiä thaimaalaisten marjanpoimijoiden asemaa. Ei voi välttyä ajatukselta, sopiiko nykysysteemi vastuulliseen liiketoimintaan. Onko oikein, että kehitysmaan köyhistä oloista Suomeen tulevat kantavat aikamoisen osan marjabisneksen riskistä? Oli marjasato millainen vaan, poimijalla on samat matka-, majoitus-, autonvuokra- ja ruokamenot katettavana. Jos marjoja ei ole, ei ole tulojakaan. 

Noin näppärästi kuvio pääpiirteissään menee – vastuullisuudesta puhuvassa ja kirjoittavassa Suomessa.

Vastuuviestintä onkin viime aikoina ollut hyvässä nosteessa. Kysymystä on tarkasteltu viestinnän ammattilaisten koulutuksiin liittyvissä kehittämistöissä, on tehty erilaisia kyselyjä, kartoitettu sidosryhmien toiveita, on ollut juttuja talousmediassa ja alan julkaisuissa. 

Pidin kovasti kevään 2012 Vastuullinen vaikuttaja -lehdessä olleesta keskolaisesta näkökulmasta. Sen mukaan perustekeminen on vastuullisuuden ydintä. Tämän ajatuksen toivoisi saavan jalansijaa myös marjabisneksessä.

Kun sukkuloin ruokakauppojen hyllyjen lomassa, toivon piakkoin löytäväni räiskäleitten kyytipojaksi hilloa, joka olisi merkitty vastuullisen marjanpoiminnan leimalla.

Elintarvikkeiden tuotantoketjun alkupäässä voittojen ja riskien oikeudenmukaista jakautumista kannattaisi tarkastella uudelleen siitäkin näkökulmasta, miten Suomi maabrändityössään voi ja haluaa profiloitua vastuulliseen yritystoimintaan nojaavana yhteiskuntana.

- Helena