Kesäviikonloppuun kuuluu Hesarin haku heittolaatikosta. Jos
ei sada. Mikä ihmeen heittolaatikko, saattaa joku kysyä mielessään. No, syrjäkylillä
asuville lehteä ei kanneta viikonloppuna postilaatikkoon, vaan postiautot
heittelevät lehdet tien poskessa oleviin laatikoihin. Kukin noutaa sieltä lehtensä,
jos mielii sen päivän päälle lukea.
Lehtireissulla olen huomannut, miten kansainväliseksi Lappi
on taas äkisti muuttunut. Meijänkin kylän raitilla Sodankylän Raudanjoella oli jälleen
fillaristia iloisesti tervehtimässä iso joukko thaimaalaisia marjanpoimijoita.
Toivotaan, että kansainvälinen ”tuulahdus” ei tänä kesänä synnytä
lappilaista marjasotaa. Jos marjaa
ylipäätään tulee, poimittavaa riittää meille ja muille. Iso osa luonnon superfoodistahan jää metsiin mädäntymään
- vaikka satoa poimittaisiin ulkomaisinkin käsin.
Vähän kyllä ihmetytti, miksi thaimaalaiset oli rahdattu
hyttysten ruuaksi jo viikkoja ennen marjastuskauden alkua. Hyvä jos ylipäätään
pääsevät hillatienesteihin kiinni. Luontoäiti voi tuottaa ikävän pettymyksen, sillä
pakkanen pani kesäkuun lopulla Lapin suot. Meni siinä ohessa Raudanjoen alkuperäisasukeilta
kesäkukkiakin. Onneksi kesäkurpitsani mökkeilivät vielä lasikossa.
Hesari tarakalla polkien oli aikaa jälleen kerran miettiä
thaimaalaisten marjanpoimijoiden asemaa. Ei voi välttyä ajatukselta, sopiiko
nykysysteemi vastuulliseen liiketoimintaan. Onko oikein, että kehitysmaan
köyhistä oloista Suomeen tulevat kantavat aikamoisen osan marjabisneksen riskistä?
Oli marjasato millainen vaan, poimijalla on samat matka-, majoitus-,
autonvuokra- ja ruokamenot katettavana. Jos marjoja ei ole, ei ole tulojakaan.
Noin näppärästi kuvio pääpiirteissään menee – vastuullisuudesta
puhuvassa ja kirjoittavassa Suomessa.
Vastuuviestintä onkin viime aikoina ollut hyvässä nosteessa.
Kysymystä on tarkasteltu viestinnän ammattilaisten koulutuksiin liittyvissä kehittämistöissä,
on tehty erilaisia kyselyjä, kartoitettu sidosryhmien toiveita, on ollut
juttuja talousmediassa ja alan julkaisuissa.
Pidin kovasti kevään 2012 Vastuullinen vaikuttaja -lehdessä olleesta
keskolaisesta näkökulmasta. Sen mukaan perustekeminen
on vastuullisuuden ydintä. Tämän ajatuksen toivoisi saavan jalansijaa myös
marjabisneksessä.
Kun sukkuloin ruokakauppojen hyllyjen lomassa, toivon piakkoin
löytäväni räiskäleitten kyytipojaksi hilloa, joka olisi merkitty vastuullisen marjanpoiminnan
leimalla.
Elintarvikkeiden tuotantoketjun alkupäässä voittojen ja
riskien oikeudenmukaista jakautumista kannattaisi tarkastella uudelleen
siitäkin näkökulmasta, miten Suomi maabrändityössään voi ja haluaa profiloitua
vastuulliseen yritystoimintaan nojaavana yhteiskuntana.
- Helena