tiistai 1. lokakuuta 2013

Sairaan kallista rakentamista – voisiko siihen vaikuttaa viestinnällä?



Hupsista, miten aikaa onkaan vierähtänyt edellisistä kirjauksista. Keväällä töitä oli ihan riittämiin, minkä jälkeen oli hyvä vähän tuulettaa päätä lomaillen. Päällimmäinen aikasyöppö on kuitenkin ollut uuden ”valmiskodin” osto.

Valmista ei vaan meinaa tulla. Ei voi kuin ihmetellä, millaisia tiedonkulun aukkoja asuntorakentamisen prosesseissa on. Kun touhua seuraa, ei enää ihmetytä, miksi rakentaminen Suomessa maksaa niin paljon.  Väitän, että moni pulma olisi vältettävissä ja merkittäviä säästöjä saavutettavissa rakennusalan tiedonkulkua parantamalla – asiakastyytyväisyydestä nyt puhumattakaan. Suosittelen tiedonkulun pulmien selvittämiseen vaikkapa viestinnän kehittämisessä hyväksi havaittua kriittisten tapausten analyysiä.

Rakentaminen on kallista. En enää yhtään ihmettele, miksi.

Kun aikanaan rakensimme Raudanjoen tilojamme, ajattelin, että kaikki logistiikkaan ja väärien tavaroiden toimittamiseen tai urakointiin liittyvät pulmat olivat vain pienrakentajan päänsärky. Mutta mitäpä siitä, jos kaappifirma tarkistusmittausten jälkeen toimitti liian korkeat kodinhoitohuoneen kaapit. Jäivätpähän ylijäämänä A la Carte ‑tasoiset kalusteet ulkovarastoon. Siellä on nyt hyvä tyhjien hillopurkkien ja puutarharomppeiden asustaa. Väärällä profiililla tullutta paneelia riitti elämyslaavumme kattoon, huussiin, varastojen seiniin ja moniin muihin paikkoihin. Koko laavua ei olisi rakennettu, jos ei olisi jäänyt niin kamalasti väärää ja turhaa tavaraa.

Sama hulvaton meno näyttää jatkuvan isoillakin rakennustyömailla vielä tänä päivänä. Kaatopaikkakuormaan lyödään monenmoista väärän kokoista tai väristä tai muuten vaan sopimatonta tavaraa. Valmiskodissa, johon myös Helsingin toimistomme siirtyi, edessäni olivat tutut pulmat: liian korkeat keittiönkaapit, liian lyhyt kylppärin taso, väärä siivouskaappi, oikean kokoiset osat valmiiksi kolhittuina – ja kaikki vaan roskiin ja uusiksi. Eikä kukaan tietenkään ollut muistanut kertoa putkifirmalle, että kun sauna jätettiin rakentamatta, tilalle tulee amme. Ja sitten ei ollutkaan ammeelle sopivaa lattiakaivoa, joten revitään vesieristeet, piikataan lattia, tehdään uusiksi.

Omasta puolestani olen yrittänyt tehdä pienten asukasmuutosten tekemisen rakentajalle mahdollisimman helpoksi. Oma  arkkitehtimme teki kaikista muutoksista jo keväällä 2012 millimitoitetut muutoskuvat. Olisi vaan luettu kuvat ja viestitty muutokset eteenpäin kaikille asianosaisille.

Viime kädessä loppuasiakas maksaa aina kaiken. Minä maksan uuden asuntoni hinnassa edellisten rakennusprojektien sössimistä, ja seuraavat onnelliset asunnon ostajat maksavat minun kanssani sössittyjen toimitusten laskuja. Jos näin ei olisi, luvut ”viivan alla” pienenisivät, ja rakennusfirmojen johto taatusti tarttuisi napakammin pulmakohtiin. Niin ainakin itse yrittäjänä tekisin.

Keittiön rakentaminen on kestänyt yli sietokykyni. Vielä miltei 1,5 kuukautta muuton jälkeen sain katsella keittiön kaapin sisustoja ennen kuin kaikki ovet saapuivat, tosin jälkitoimitus tuli virheellisesti asennettuna. Odotan jälleen korjaajaa, enkä enää kovin hyvillä mielin.  Olivat puuttuneet ovet jo kerran kai käyneetkin työmaalla, mutta silloin ne oli ilmeisesti toimitettu väärästä materiaalista valmistettuina. Ikävintä kuitenkin on keittiöfirman asenne: asiakas on aina väärässä.

En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, kun luen ko. keittiöfirman mainontaa: ”Kansainvälisen tason keittiö vaativaan makuun. Kaikki ideasta asennukseen.” Palvelulupaus ei oikein täyty, ei ainakaan asentamisen osalta.

Onneksi olen tästäkin sirkuksesta jotain oppinut ja poisoppinut. 30 vuotta minulle on ollut itsestään selvää, että kokkaan Novartin A la Carte -keittiössä. Nyt minulle on itsestään selvää, että en enää koskaan osta Novartilta mitään – en myöskään rakennusliikkeeltä, joka alihankkii kiintokalusteet Novartilta.

Tiedonkulku ja pikemminkin kulkemattomuus pölähtää aina esiin, kun viestinnästä kiinnostuneena olen selvitellyt, mistä minua kohdanneet rakentamisen pulmat viime aikoina ovat johtuneet. Jos mitataan oikein, mittatiedot jäävät välittymättä oikeisiin paikkoihin. Työmaalla putkimies ei tiedä, että asuntoon tulee amme, jne.

Erikoisinta on se, että ilmeisesti rakennusalalla on otettu käyttöön ”kohdetta katsomatta tehdyt tarkastukset”. Ainetta rikkomattomista tutkimusmenetelmistä olen kuullut ennenkin, mutta kohdetta näkemättömät tarkastukset ovat olleet minulle uusi tuttavuus. Uuden tarkastustavan pitää olla ainakin koekäytössä, koska muu ei selitä LVI-töiden ns. kvv-valvonnan puutteita, minkä seurauksena kiinteistön pääviemäreitä hajoaa (syy: väärin tehty), tai valaisinpistorasioista on ns. 0-johto irti, tai ilmastointilaitteesta on jätetty ohjauspiuha kytkemättä. Virallisten papereiden kuittaukset ovat kyllä kunnossa, työn jälki ei. Kvv- ja sähköpulmista luulisi jo valvontaviranomaistenkin kiinnostuvan.

Hassuinta tässä kaikessa on se, miten meillä puhutaan rakentamisen laadusta ja maineesta. On jopa ehdotettu niinkin epätoivoisia ajatuksia, että rakentamisen mainetta voitaisiin parantaa jonkinlaisella mainekampanjalla. Jokainen, joka tietää jotain maineen lähtökohdista, sanoo, että höpön pöpön. Maine voi perustua vain hyvään toimintaan ja laatuun sekä ihmisten kertomuksiin omista rakentamisen laatukokemuksistaan. Tänä päivänä rakentamisen laatuun liittyvät vertaiskeskustelut tuovat mieleeni äitipiireissä aikanaan kuullut synnyttämisen kauhukertomukset. Kauheinta on se, että lähes jokaisella on omakohtainen kauhutarina kerrottavaan.

Aikaa on siis palanut! Yrittäjänä en uskalla edes ajatella, saati laskea, miten paljon kaikki ”valmiskodin” valmiiksi saanti on vienyt aikaa. Asiakastyön työaikabudjetiksi muutettuna summa olisi melkoinen. Eli kalliiksi on tullut tässäkin mielessä.

Ei moitteita ilman kiitosta. Työmaan kaverit Ari, Late, Tero ja Henkka ovat yrittäneet parhaansa, tehneet hyvää työtä ja heidän toimintatapansa on ollut erittäin asiakaslähtöistä. He ovat vaikuttaneet siihen, mihin voivat vaikuttaa. Rakennusprojektien pilkkomisesta loputtomiin alihankintaketjuihin ja alihankkijoiden tai tavarantoimittajien valintoihin he eivät voi vaikuttaa. Niistä vastuu kannetaan jossakin muualla kuin työmailla.

- Helena