tiistai 21. lokakuuta 2014

On se hyvä mennä välillä oppijan rooliin



Coachingista innostuneena ja coachingin voimaan uskovana päätin lähteä jatkamaan coachin opintoja. Uskon, että koulutuksen jälkeen olen osaavampi coach – mutta toivottavasti myös osaavampi kouluttaja.

Kouluttautumiseen voi liittyä oppimisen piiloagenda. Piiloagenda voi olla tietoinen tai tiedostamaton. Omalla oppijan polullani olen puolittain huomaamattani oppinut myös opettamisesta. Osittain varmaan siitä syystä, että koulutusbusineksessa mukana olevana tarkkailee aina myös sitä, miten muut koulutusorganisaatiot toteuttavat koulutuksia.

Ja hyvinhän ne yleensä niitä toteuttavatkin. Tilat ovat hyvät, kouluttajat osaavat asiansa jne.

Tällä hetkellä taivaltamallani oppijan polulla olen ryhtynyt miettimään erilaisuuttaa ja palautteen antamista. Näistä erityisesti ensin mainittu onkin yksi varsinaisen agendan ydinkohtia.

Toki olen aiemminkin koulutuksia suunnitellessani ja toteuttaessani yrittänyt ottaa huomioon erilaisia oppimistyylejä: joku on auditiivinen, toinen visuaalinen, kolmas kinesteettinen – joku haluaa oppia luentoja ja uusinta teoriaa kuulemalla ja toisen olisi päästävä heti soveltamaan asioita vaikkapa ryhmätyönä.

Käynnissä olevaan coach-koulutukseen liittyi meille oppijoille tehty luontaisia ominaisuuksia kuvaava persoonallisuustesti. Omat testitulokseni eivät minua pahemmin yllättäneet. Vahvan tiedottajaorientaation omaavana tiesin olevani vähän turhankin eteenpäin kaatuvaa mallia. Näissä kymmenissä omaa jo muutoinkin melko hyvän itsetuntemuksen.  Muunlaisiin persoonallisuustyyppeihin tutustuminen synnytti kuitenkin monia oivalluksia. Jäinkin kovasti pohtimaan, miten erilaisia persoonallisuuspiirteitä pystyisi aiempaa paremmin ottamaan huomioon arjen koulutus- ja valmennustilanteissa.

Coach-koulutuksessa harjoitellaan paljon ja palautetta saa tosi paljon. Ja hyvä näin. Myös viestintävalmennuksissa annetaan paljon palautetta. Useissa valmennuksissa palautetta annetaan henkilökohtaisista viestintätaidoista. Omassa työssäni annan pääosin palautetta erilaisista kirjallisista viestinnän kehittämistöistä.

On ollut erittäin terveellinen kokemus saada palautetta omista taidoista. Joskus on ollut jopa pelottavaa ”astua areenalle” kouluttaja-asessorin ja kollegaopiskelijoiden eteen tekemään coaching-sessioita, jota arvioidaan – jopa antamalla eri osaamisalueilla onnistumisesta liuta numeroarvosanoja. No, numerot ovat tässä koulutuksessa ymmärrettävä ja välttämätön juttu, koska ne liittyvät kansainväliseen coachien sertifiointijärjestelmään.

Arvioinnin tapa ollut asia, johon olen oppimisen piiloagendan kautta saanut rakennuspuita. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että numeroarvosanojen käyttö aikuisten oppimisessa on vähän vieras ajatus ainakin viestintäkoulutuksissa. Käytettäköön niitä vain silloin, kun ne on aivan välttämättömiä osaamistason osoittimina.

Olen pohtinut myös palautteen ajastamista ja vuorovaikutteisuutta. Taitopainotteisissa viestintäkoulutuksissa palaute on yleensä välitöntä ja vuorovaikutteista. Omassa työssäni palaute on useimmiten kirjallista ja putkahtaa oppimisympäristöön tai oppijan sähköpostiin vähän yllättäen ja pyytämättä tilanteeseen, joka saattaa olla palautteen vastaanottamiselle sopiva tai vähemmän otollinen hetki.

Kun minunkin sähköpostiini on viime aikoina tussahdellut kirjallisia palautteita, sekin kokemus on ollut varsin havahduttava. Sinne se tuli, mitään et voi kysyä, yksin jäät pähkimään, että miten se nyt noin meni, niinkö nähtiin ja koettiin. Oma selviytymistaktiikkani on ollut se, että avaan postin vasta silloin, kun on palautteen vastaanottamiseen sopiva hetki. Joskus jäähdyttelen palautepostia hyvinkin pitkän ajan.

Miten siis voisin kehittää omaa työtäni, jotta onnistuisin kirjallisen palautteen antajana aiempaa paremmin. Aina olen yrittänyt löytää jotain hyvää ja jotain kehitettävää. Jatkossa tulen aiempaa enemmän korostamaan, että olen halukas ottamaan vastaan palautetta palautteesta, täsmentämään, avaamaan ja keskustelemaan. Eli enemmän rohkeaa ja rohkaisevaa vuorovaikutusta täydentämään ”laatikkopalautteita”.

Toivon myös, etteivät minun palautteeni koskaan nujertaisi palautteen saajaa ja nostaisi rimaa tai jopa rimakauhua onnistua seuraavissa arvioitavissa tehtävissä.

On se vaan ollut hyvä kokea palautetta omissakin nahoissa. Toivottavasti osaan soveltaa oppimaani.


- Helena